Miksi tuntuu ettei näin keväällä tunnu vuorokauden tunnit lainkaan riittävän??? Hommia olisi vaikka muille jakaa, mikään ei vaan tunnu valmistuvan.

Talon laudotus etenee hitaasti mutta varmasti, pääty joka tuolla aiemmassa kuvassa oli jo aloitettu on nyt jo valmis, muutamaa listaa lukuun ottamatta. Isäntä niitten kanssa tuolla painaa päivät pitkät.

Villatakki yhä edelleen kesken, se toinen hiha puolessa välissä. Toppi ei edisty ja kummitytön nimpparit on jo kuukauden päästä. Ompelutöitäkin olisi, koskakohan ehtisi.

Kasvimaa on sentään laitettu. Pavut vaan vielä laittamatta, kun maa on vielä niin viileä. Varhaisperunassa on jo 10-15cm vartta. Purjon taimia pitäisi vielä hankkia. Ja yks aika masentava homma olisi viel edessä, mansikkamaan perkaus. Se on niin toivotonta repia niit rikkaruohoja sielt muovin raosta ja sit se muovi taas repee. =(

Ja kukkapenkit tarvis ja perata kun ehtii. Ja vattumaa.

Kyllä töitä riittää, ku jaksaa vaan tehä. Ei tuu sellast tekemisen puutetta kyllä täällä talossa.

Ja isännän apuna saa noíta maalaushommia tehä niin paljon ku huvittaa.

Mutta juuri eilen yhen työkaverin kanssa puhuttiin maalla asumisen ihanuuksista ja kamaluuksista, ja verrattiin kaupunki asumiseen. Kyllä maalla on mukavaa kuitenkin. Ei mua ihan helpolla sinne saisi asumaan. Eihan siellä edes huomaisi muuttolintujen saapumista saatikka kevään etenemistä, kasvun ihmettä.

Tässä tärkeimmät tällä erää. Öitä!